Heikot uhat ja vahvat mahdollisuudet 2024
Olemme julkaisseet megatrendien tasolla tulevaisuutta luotaavaa Digihumaus-raporttia vuodesta 2019. Sen vastinpariksi olemme laatineet raportin digitalisaation heikoista uhista ja vahvoista mahdollisuuksista. Heikkoja uhkia tarkastelemalla haluamme pureutua digitalisaation harmaisiin alueisiin, sen herättämiin tunteisiin ja pinnan alla kyteviin ilmiöihin.
Heikoilla uhilla tarkoitamme signaaleja mahdollisesti toteutuvista haitallisista tapahtumista tai kehityskuluista. Nämä uhat on johdettu heikoista signaaleista, jotka olemme tunnistaneet työpajoissa. Uskomme, että ennakoinnin ja kuvittelun avulla heikoista uhista voidaan tunnistaa myös vahvoja mahdollisuuksia erilaisille tulevaisuuksille. Tulevaisuutta ei kukaan voi määrätä ennalta ja yhdessä heikkoja uhkia ja mahdollisuuksia tulkitsemalla voimme vaikuttaa siihen, minkälaiseen uomaan nyt kiivaalta tuntuva kehityksen virta asettuu.
Olemme aiempina vuosina myös tunnistaneet digitalisaatiokehitykseen liittyviä jännitteitä.
Keskittäminen – hajauttaminen
Kestävä – kestämätön
Erottautuminen – samuus
Rajalliset resurssit – rajaton maailma
Yhteiset – erityiset
Vastuullinen – vastuuton
Houkuttelevuus – resurssit
Uppoutuminen - rajoittaminen
Tänä vuonna olemme pohtineet myös kullekin ilmiölle omia jännitteitä, jotka heijastavat nostojen uhka- ja mahdollisuuspotentiaalia. Kenties näistä nyt esiin nostamistamme heikoista jännitteistä kehittyy lähiaikoina vahvemmin digitalisaatiota määritteleviä jännitepareja.
Propagandaa tuutista
Internettiä ja sosiaalista mediaa pidettiin vielä 15 vuotta sitten uudenlaisen osallistavan ja reaaliaikaisen demokratian työkaluina. Nyt ajatellaan, että tekoälyn viimeisimmät kehitysaskeleet voivat olla yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan jopa internetin veroiset. Tekoälyyn liitettyihin tulevaisuuskuviin on kuulunut ajoittaisen optimisin lisäksi myös pelko teknologisen kehityksen aiheuttamista hillitsemättömistä haittavaikutuksista aina singulariteetin aiheuttamaan koneiden vallankaappaukseen asti. Loppukesästä 2024 Englannissa nähtyjä äärioikeistolaisia mellakoita lietsottiinkin lukuisten Telegram-viestiryhmien avulla ja uudenlaisella propagandalla. Tuhansia ihmisiä tavoittaneisiin ryhmiin lähetettiin esimerkiksi uudenlaisen generatiivisen tekoälyn avulla tehtyä äärioikeistolaista propagandamusiikkia.
Sosiaalinen media pirstaloitutuu yhä pienemmistä solmuista koostuviksi Telegram-tilien, Discord-serverien, Youtube-kanavien, Tiktok-trendien ja Instagram-vaikuttajien verkostoksi. Facebook ei ole entisenlainen poliittisen tai yhteiskunnallisen keskustelun kanava. Ääriajattelua edistävän tekoälyllä metritavarana tuotetun propagandan heikko uhka voi siis porista ja hautua pinnan alla suuren yleisön silmiltä piilossa, jolloin se on yhteisen tulkinnan tavoittamattomissa. Digitaalisessa hajautetussa ympäristössä sanat, käsitteet ja sitä kautta yhteiskunnallisen ajattelun virtaukset voivat tulevaisuudessa muuttua yhä huomaamattomammin. Kuka tahansa voi näiden työkalujen avulla olla ajatusvaikuttaja ja tämä koskee myös pahantahtoisia toimijoita. Ilmiön vaikutukset leviävät hetkessä ja voivat nousta pinnalle väkivaltaisesti ja arvaamattomasti purkautuen, kuten Isossa-Britanniassa.
Tällaisessa informaatioympäristössä medialukutaito ja -kriittisyys korostuvat. Yleissivistävien taitojen lisäksi tarvitaan myös tekoälylukutaitoa. Piilovaikuttamisen alaiseksi voi joutua digitaalisessa arjessa missä tahansa, kuten esimerkiksi vaikkapa TikTok- tai Instagram-suosituksia selatessa. Luottamus informaation oikeellisuuteen ja tarkoitusperiin voi olla uhattuna tavoilla, jotka on vaikea huomata.
Vahva mahdollisuus: Jos tekoälytyökalujen avulla mikä tahansa sisältö on mahdollista, voi niillä tehdä vastakkainasettelua lisäävän propagandan lisäksi myös hyvää. Taiteen tehtävä on härnätä ja luoda uutta, ja tekoälytaiteen avulla voimme virittää aivomme tunnistamaan erilaisia sisältöjä, kuten myös poliittista vaikuttamista.
Jännite: Vilpitön – propagandistinen, avoin – huomaamaton
Työpäivä talteen
Taivaalta tipahtamisen kestävät mustat laatikot ovat tuttuja lentokoneista, mutta hiljattain toiminnaltaan samanlaista teknologiaa on alettu soveltamaan myös yhdysvaltalaisissa leikkaussaleissa. ”Leikkaussalin musta laatikko” tallentaa niin videota kuin lääketieteellistä dataa operaatioissa, joissa kirurgi tekee verrattain lyhyessä ajassa useita elämää ja kuolemaa koskettavia päätöksiä. Samankaltaista eetosta huokuvia teknologioita on kehitetty ainakin myös bussikuskien työsuoritusten seuraamiseen.
Työelämä dataistuu ja algoritmistuu. Aiemmin työntekijän valvomisesta on puhuttu erityisesti ns. sinikaulusammattien kohdalla, joissa työsuoritukset ovat helpommin kvantifioitavissa ja siten mitattavissa. Yhä erilaisempien datalähteiden tallentaminen ja analysointi on halvempaa ja helpompaa kuin ennen ja ylipäänsä mahdollista suurten kielimallien avulla. Mustan laatikon mahdollistava teknologinen kehitys voi tulevaisuudessa muuttaa myös ammatteja, joihin teknologisen kehityksen ei ensin ajateltu pystyvän. Kielimallien vaikutus koskeekin myös töitä, jotka eivät ole pelkkää tekstinkäsittelyä ja ”paperinpyöritystä”. Tällaisia ovat esimerkiksi opettajan, sosiaalityöntekijän tai vaikkapa lääkärin työt. Yleistyykö mustien laatikoiden teknologia muissakin ammateissa, joissa tehdään paineistetussa ympäristössä suuria päätöksiä?
Mustan laatikon heikko uhka liittyy valvonnan ja suoranaisen kyttäyksen lisääntymisen lisäksi datan turvallisuuteen ja sen tulkintaan. Musta laatikko ja ”kaiken tallentaminen” huomaamattomalla teknologialla hämärtää tutkittavan kohteen sekä ympäristön välistä rajaa. Kun dataa muodostuu niin paljon etteivät sen tulkinnat ole yksiselitteistä, syntyy uusia työntekijän ja -antajan sekä asiakkaan oikeusturvan kannalta heikkoja lenkkejä. Vastareaktio kaikenkattavalle tallentamiselle ei liene yllätys: amerikkalaisissa leikkaussaleissa ”mustan laatikon” uusi teknologia on koettu tungettelevaksi ja järjestelmiä on jopa sabotoitu.
Vahva mahdollisuus: Intensiivinen datan tallentaminen voi luoda hyvää ja lisätä monenlaista ymmärrystä vaativista arjen ja työn ympäristöistä. Mitä jos työelämää kvantifioitaisiin niin, että esimerkiksi työuupumiseen voitaisiin tarttua ajoissa?
Jännite: Tarkkailu – luottamus, työn tuki - valvonta
Maailma sähkönsinisten linssien läpi
Metaversumi-kuplan puhjettua niin kuluttajat kuin suuret firmatkin olivat jo heittämässä AR/VR-laitteillaan vesilintua. Teknologia on kuitenkin jatkanut kehittymistään uuteen suuntaan: älylasien uusi sukupolvi näyttääkin tavallisilta silmälaseilta ja vertautuu ubiikkiudessaan vaikkapa älykelloihin. Laseihin on yhdistetty kamera, puhelimen mikrofoni ja multimodaalinen tekoälyavustaja. Tämä kuulostaa futuristiselta, mutta tavallaan tutulta! Älylasien ensimmäinen sukupolvi muistuttaa jo ennestään kuviteltuja teknologisia tulevaisuuksia, ovathan vastaavat lasit olleet osana monia tulevaisuuteen sijoittuvia elokuvia ja tv-sarjoja. Nyt AR/VR-teknologian kehityspolun haarassa näyttää siltä, että tulevaisuus on mahdollisesti ”normaalilta” näyttävän teknologian, eikä jättimäisten immersiivisten ja puettavien vempeleiden.
Tutun futurismin taakse älylaseihin liittyy heikko uhka. Uudet ubiikit teknologiat voivat luoda datapisteitä ja -virtoja, joiden jatkokäyttöä tai epäeettistä hyödyntämistä emme osaa vielä edes aavistaa. Miten käsityksemme yksityisyydestä tai muistamisesta muuttuu, jos kaiken voi tallentaa POV-näkökulmalla päässä keikkuvilla laseilla? Nähdyn ja kuullun tallentamisen lisäksi markkinoilla on jo laitteita, jotka tallentavat ja analysoivat käyttäjänsä aivosähkökäyrää.
Toisaalta on mahdollista, että ihminen adaptoituu uuteen teknologiaan ja sen sosioteknisiin vaikutuksiin nopeastikin. Sukupolvierot uuden teknologian tulkinnassa ovat usein merkittäviä. Yhden tutkimuksen mukaan Iso-Britannian lapset tuntevat olonsa entistä turvallisemmaksi netissä, vaikka vanhemmat ovat huolissaan netin vaikutuksesta. Seuraava sukupolviero saattaa muodostua erilaisista käsityksistä siitä, missä määrin teknologialla on syytä ujuttautua osaksi aistiemme välittämää kuvaa maailmasta.
Vahva mahdollisuus: Älylasit voivat kokeilujen myötä tuoda yllättäviäkin hyötyjä. Kun teknologia on konseptin tasolla tavallaan tuttua, voi toimivia, elämää sujuvoittavia hyötyjä syntyä turvallisissa rajoissa.
Jännite: polkuriippuvuus – puhdas pöytä
