Digi- ja väestötietovirasto julkaisi vuonna 2022 artikkelin digitalisaation heikoista uhkista, vahvoista mahdollisuuksista ja jännitteistä tukemaan vuosittaista Digihumaus-raporttia. Digi- ja väestötietoviraston tulevaisuustyössä tarkastellaan trendejä, ilmiöitä, heikkoja signaaleja ja skenaarioita, joista johdettavat havainnot kytketään niin strategiseen kuin käytännön kehittämistyöhön. Nyt on aika julkaista vuoden 2023 uhkat, mahdollisuudet ja jännitteet.
Heikot uhkat ovat signaaleja mahdollisesti toteutuvista haitallisista tapahtumista tai kehityskuluista. Tunnistamamme heikot uhkat on johdettu tunnistamistamme heikoista signaaleista. Uskomme, että ennakoinnin ja kuvittelun avulla heikoista uhkista voidaan tunnistaa myös vahvoja mahdollisuuksia toimia toisin tai luodata tulevaisuutta suotuisaan suuntaan. Se vaatii keskustelua erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista ja niihin liittyvien toivottavien ja vältettävien kehityskulkujen arvottamisesta.
Digitalisaation jännitteet
Digitalisaatiokehitykseen liittyy monia jännitteitä. Tässä muutamia keskeisiä digitalisaatioon ja erityisesti julkisiin digitaalisiin palveluihin liittyviä tunnistettuja jännitteitä vuodelta 2023.
Keskittäminen – hajauttaminen
Keskitetyssä järjestelmässä kontrolli ja päätöksenteko ovat keskittyneet harvoille ja hajautetussa järjestelmässä kontrolli on jakautunut laajemmin, antaen enemmän autonomiaa yksittäisille osapuolille. Tietojen hallinnan ja tietoturvan ikuisuuskysymys läikkyy myös muille toiminnan alueille. Missä asioissa tarvitaan nopeutta ja tehokkuutta, missä kokeiluja ja joustavuutta?
Kestävä – kestämätön
Digitalisaation kestävyyttä mitataan monilla tahoilla, mm. sosiaalista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä. Kestämättömät toimintatavat voivat kuitenkin jäädä elämään, jos kestäviä toimintatapoja ei omaksuta tai voi toteuttaa helposti. Toiminta voi olla kestämätöntä myös huomaamatta: digitalisaation ympäristövaikutukset eivät ole aina helposti mitattavissa ja toiminta voi olla tahattomastikin kestämätöntä. Kuinka kestävyydestä tehdään lähtökohtaisesti luonnollinen ja itsestään selvä osa toimintaa?
Erottautuminen – samuus
Digitaalisiin ympäristöihin liittyy samanaikaisesti ristiriitaisia elementtejä, jotka voivat myös tukea toisiaan. Erottautumisen ja samaistumisen kokemusten hakeminen vaikuttavat jaetun ympäristön sirpaloitumiseen, mutta voivat luoda yksilöille tärkeitä ja kohtaamisia ja kokemuksia. Mikä merkitys on yhteisillä palveluilla ja alustoilla jatkossa?
Rajalliset resurssit – rajaton maailma
Digitalisaatio voi vaikuttaa suorastaan aineettomalta ilmiöltä, liikkuuhan data meidän silmiltämme pitkälti näkymättömissä. Kuitenkaan täysin aineetonta palvelua ei ole olemassa. Digitalisaatio kuluttaa globaaleja ja rajallisia resursseja, mm. työtä, mineraaleja, energiaa ja vettä. Virtuaaliympäristön kasvu on kuitenkin lähtökohtaisesti rajatonta. Miten rajallisia aineellisia resursseja halutaan käyttää rajattomaan aineettomaan kasvuun?
Yhteiset - erityiset
Kansainväliset jännitteet, globalisaation säröt ja yhteisen maailman sirpaloituminen etenevät vauhdilla. Olemme kuitenkin poikkeuksellisen kytkeytyneitä koko maailman kanssa, jossa myös paikalliset ja alueelliset ratkaisut kilpailevat keskenään. Missä tarvitaan yhteistyötä, missä etäisyyttä ja itsenäisyyttä?
Vastuullinen – vastuuton
Vastuullinen toiminta vaatii sovittuja käytäntöjä, keskustelua, osallistumista ja puntarointia. Vastuuton toiminta on erilaisten eettisten käytäntöjen laiminlyömistä tai erilaisten näkökulmien huomiotta jättämistä. Vastuuttomuus voi kuitenkin digimaailmassa olla houkutteleva tapa tehdä, omaksua ja kokeilla asioita. Kummat ovat arvokkaampia: pitkän aikavälin vaikutukset vai hetkelliset edut? Onko varaa toimia vastuuttomasti?
Houkuttelevuus – resurssit
Digitalisaatio ja kehittyvät teknologiat tarjoavat lukemattomia mahdollisuuksia ja houkutuksia, niin yksilöille kuin organisaatioille. Aina mahdollisuudet ja käytettävissä olevat resurssit ja osaaminen eivät kohtaa. Toisten mielestä houkuttelevat mahdollisuudet ovatkin teknostressin ja toimimattoman digitalisaation perikuvia. Toisaalta vastahankaisuus voi myös torpata fiksun kehittämisen mahdollisuudet. Kuinka todelliset tarpeet tulevat tunnistetuiksi? Miten resurssit turvataan siirtymissä ja toimintatapojen muutoksessa?
Uppoutuminen – rajoittaminen
Digitalisaatio on kaikkialla ja siihen liitetään paljon toiveita elämän sujuvoittajana. Toisaalta datan ja teknologian leviäminen osaksi yhä useampia elämänalueita aiheuttaa myös vastareaktioita. Se näkyy keskusteluna sosiaalisen median haitoista kuin epäluulona tekoälyn esiinmarssia kohtaan. Toisaalta harva haluaisi luopua elämää helpottavista digipalveluista. Pitääkö digitalisaatioon antaa uppoutua vai laitteiden käyttöä rajoittaa pakolla tai omaehtoisesti, niin aikuisilta kuin lapsilta?
Heikot uhkat 2023
Tallenna kopio?
Oletko pohtinut elämäsi ja ominaisuuksiesi tallentamista AI-avatariin jälkipolvien ihmeteltäväksi? Jos elämäkerta ei riitä, niin voit tehdä näin vaikka heti. Toisaalta taas Tyynenmeren saarivaltio Tuvalu on vaarassa kadota ilmastonmuutoksen ja merenpinnan nousun myötä kokonaan kartalta. Nyt Tuvalu varautuu vääjäämättömään tallettamalla digitaaliseen muotoon hallintoa, luontoa, kulttuureita, perintöä ja tapoja. Mikäli saarta ei enää jonain päivänä ole olemassa, onko jäljellä digitaalinen kaksonen vai pelkkä digitaalinen valtio? Toisaalta myös jo Virolla on olemassa kattava datasuurlähetystöjen verkosto.
Kaiken tallentaminen on hyvin arkista ja toisaalta erityistä. Kaiken dataistumisen myötä yhä useammasta arkisesta asiasta syntyy digitaalinen jälki, viite tai objekti. Myös menneisyyden paino ja menneisyyden hallinnan vaativuus lisääntyvät. Kaikkea tallennettua voidaan myös muokata tukiälytyökaluilla. Talletettua voidaan myös yhdistellä ja käyttää alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti tai siitä poiketen.
Esimerkit omasta AI-avatarista ja saarivaltion tallettamisesta osuvat suoraan identiteetin ja olemassaolon kysymyksiin. Keitä olemme, missä on ”oikea” ymmärrys itsestä ja miten tämä vaikuttaa minäkuvaamme? Unohtaminen on myös tärkeää ja siksi identiteettimme on perustunut valikoivan muistin subjektiiviseen tulkintaan. Miten käy kun kaikki on tallessa?
Vahva mahdollisuus: Tallentaminen ja tallettaminen on tärkeää. Mitä useampi tallentaa elämäänsä helposti, turvallisesti ja ymmärrettävästi, sitä enemmän arvokastakin arkista tulee säilymään.
Kaiken takana on piilossa
Arjen digitalisaatio etenee vauhdilla. Jokainen uusi sukupolvi viimeisen 20 vuoden aikana on nähnyt uuden version internetistä. Tutkimuksen mukaan 48 % alle 42-vuotiaista seurustelee ihmisten kanssa enemmän virtuaalisesti kuin kasvokkain. Jopa 50 prosenttia Z-sukupolvesta ja milleniaaleista pitää verkossa tapahtuvaa kohtaamista tasaveroisena tosielämän kohtaamisen kanssa. Nuorten lisäksi ruudussa kiinni elävät nyt nekin, jotka eivät lapsuudessa tienneet GSM-puhelimestakaan. Tämä voi kaventaa kohtaamisiin perustuvaa elämänpiiriä esimerkiksi muutenkin kiireisinä ruuhkavuosina ja siten vaikuttaa loppuelämän sosiaalisiin suhteisiin. Kehitys voi voimistua, kun teknologia tulee lähemmäksi ja kädessä pidettävät ruutulaitteet vaihtuvat "älylaseihin", jotka tuottavat informaatiovirtaa suoraan näkökenttään.
Kehityksen heikko uhka se, että asiat voivat pahimmillaan jäädä vain digitaaliseen sfääriin. Tämä voi vaikuttaa yhtäältä riippuvuuteen digisfääristä, toisaalta hyvinvoinnin polarisoitumiseen, jos esimerkiksi yksinäisyyttä, pahoinvointia tai väkivaltaa ei saa käsiteltyä kasvokkain. Tällaiset kokemukset vaikuttavat eniten ihmiseen itseensä, mutta myös yhteiskuntaan eri tavoin: sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeena sekä jaksamattomuutena arjessa ja työelämässä. Kuinka tulevat julkishallinnon asiakkaat voivat ja asioivat?
Vahva mahdollisuus: Digitalisaatioon uppoutumalla voi eristäytyä liikaa, mutta digi voi myös yhdistää. Tämä aika onkin hyvä sen tunnistamiseen, millaiset kohtaamisen paikat digitaalisissa ympäristöissä ovat kestäviä niin julkishallinnolle kuin ihmisille. Parhaimmillaan teknologia ja digitalisaatio madaltavat kynnystä sosiaalisten suhteiden luomiseen ja avun hakemiseen.
Luovaa uhoa
Vuonna 2022 ennakoimme, että luovien eli generatiivisten tekoälypalvelujen (AI as a service) käyttö lisääntyy ja sillä on hurjia vaikutuksia. Muutos tapahtui nopeammassa tahdissa kuin moni pystyi edes kuvittelemaan. Vuosi 2023 onkin ollut näiden palvelujen juhlaa. Tukiälyistä on tullut luonteva osa toimintatapoja ja kokonaan uusia työkaluja on ilmaantunut työhön ja arkeen. Generatiivista tekoälyä integroidaan yhä tavallisimpiin ihmiselämän alueisiin, maailmalla jopa kriittisiin ohjelmistoihin, kuten potilastietojärjestelmiin.
Tällaisessa tapauksessa tarkoitus voi olla erinomainen, esimerkiksi ihmisten välisen kommunikaation ja eriaikaisesti tapahtuvan potilasviestinnän parantaminen. Mikä tahansa huolella tehty ja kontekstuaalinen, luonnollista kieltä osaava tietokoneohjelma voikin olla parempi kuin sekavasti puhuva lääkäri tai terveyskeskus, josta ei saa ketään kiinni.
Vahvistuva uhka on kuitenkin se, että integraatiot tapahtuvat huomaamatta ja vaikutuksia ja seurauksia ei pystytä kontrolloimaan. Varsinkin yleisissä kielimalleissa teknologia on epäselvää: millä aineisto on koulutettu, mitä se sisältää tai miten se päättelee? Tärkeää on myös havainnoida, ratkaistaanko kehittyvällä teknologialla ongelmia ja aitoja tarpeita, joita esimerkiksi hoitohenkilökunta tai potilaat ovat tunnistaneet.
Luovan tekoälyn inhimilliseltä tuntuva käyttöliittymä piilottaa myös näkyvistä sen, että tekoälyn käyttö ja koulutus vaativat valtavat määrät resursseja. Yksi tekoälylle kirjoitettu kehoite kuluttaa vettä noin puoli litraa. GPT-3-kielimallin koulutus taas tuotti yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin yhden ihmisen tuhat edestakaista lentoa Helsingin ja Tokion välillä.
Siirtymähaittojen ehkäisemiseksi täytyy myös huomata, että esimerkiksi hoitohenkilökunnalle uudistukset eivät koske vain käyttöliittymää vaan koko työn tekemisen tapaa. Onnistuneen toimintatavan muutoksen ja siirtymän tueksi tarvitaan huolenpitoa osaamisvaatimusten ylläpitämisestä. Tärkeää on myös miettiä, millaisten taitojen pitää säilyä myös muutoksessa.
Vahva mahdollisuus: Yleiset, yhteiset ja erityiset kielimallit haastavat totuttuja ajattelutapoja. Niiden muuttaminen kestävästi vaatii turvallisia kokeiluja ja niistä oppimista. Suuri mahdollisuus on ennen kaikkea vuorovaikutuksen uudelleenajattelulle erilaisissa käyttöliittymissä.
