Henkilötunnus

Henkilötunnus on yksilöimiskeino, joka yksilöi henkilöt vielä tarkemmin kuin nimi. Täysin samannimisiä ihmisiä on, mutta ei kahta, joilla olisi täysin sama henkilötunnus. Henkilötunnus on tarkoitettu pysyväksi.

Henkilötunnusta käytetään henkilöiden yksilöintiin eri viranomaisten rekistereissä ja tietojärjestelmissä sekä näiden välisessä tietoliikenteessä. Myös jotkut yksityisen sektorin toimijat, kuten pankit, vakuutusyhtiöt ja yksityiset terveyspalveluntarjoajat, voivat tarvita henkilötunnuksen varmistaakseen, että tietoja rekisteröidään juuri oikealle henkilölle. 

Henkilötunnus annetaan henkilölle, joka on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Henkilötunnus otettiin Suomessa käyttöön 1960-luvulla.

Henkilötunnuksen saaminen Suomessa syntyneelle lapselle ei vaadi vanhemmilta toimenpiteitä. Sairaala ilmoittaa tiedon syntyneestä lapsesta suoraan väestötietojärjestelmään ja syntymätietojen rekisteröimisen yhteydessä lapselle merkitään väestötietojärjestelmään henkilötunnus. 

Ulkomailla syntynyt Suomen kansalainen saa henkilötunnuksen, kun Digi- ja väestötietovirasto on vanhempien pyynnöstä rekisteröinyt lapsen väestötietojärjestelmään. 

Ulkomailta Suomeen adoptoitava lapsi saa yleensä henkilötunnuksen Suomeen tulonsa jälkeen. Joistakin maista adoptoidut saavat kuitenkin henkilötunnuksen jo ennen Suomeen tuloa.

Ulkomailta Suomeen muuttava ulkomaan kansalainen saa henkilötunnuksen, kun hänet on oleskeluluvan myöntämisen yhteydessä tai omasta pyynnöstään rekisteröity väestötietojärjestelmään.

Henkilötunnus on tarkoitettu pysyväksi. Se voidaan muuttaa vain, jos syntymäaika tai sukupuoli on ollut virheellinen tai jos henkilö vahvistetaan kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen. Lisäksi hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa henkilötunnusta voidaan muuttaa henkilön suojelemiseksi, jos hänen terveytensä tai turvallisuutensa on uhattuna tai jos toinen henkilö on toistuvasti väärinkäyttänyt tunnusta.

Usein kysytyt kysymykset