Väestötietojärjestelmän historia

Suomen nykyinen väestötietojärjestelmä perustuu kahden erilaiseen tarkoitukseen kerätyn aineiston yhdistämiseen. Väestökirjanpitoa on Suomessa pidetty sekä valtiovallan että kirkon tarpeita varten jo 1500-luvulta lähtien. Kuningas Kustaa Vaasa aloitti tuolloin hallinnon uudistamisen sekä veronkannon ja sotaväenottojen tehostamisen, joita varten ryhdyttiin ylläpitämään maakirjoja. Maakirjoista ilmeni talouskuntien lukumäärä ja niiden ylläpito vakiintui 1530-luvulla (ensimmäinen oli Ahvenanmaan maakirja vuodelta 1537). Luetteloiden pitäminen asekelpoisista miehistä vakiintui 1550-luvulla.

Vuodesta 1634 Suomessa alettiin pitää henkikirjoja. Alun perin ne olivat luetteloita ns. henkirahaa eli veroa maksavista henkilöistä. Myöhemmin henkikirjoista tuli hallinnon apuväline myös muun muassa kotipaikan määräämisessä, sotaväenotossa sekä vaali- ja veroluetteloina. Vuoteen 1652 saakka henkikirjoitus oli papiston tehtävänä, minkä jälkeen se määrättiin manttaalikomissaarien tehtäväksi vuoteen 1779 saakka ja sen jälkeen henkikirjoittajien tehtäväksi. Viimeinen henkikirjoitus pidettiin vuonna 1989.

Toista väestökirjanpidon haaraa edusti kirkko. Ruotsi-Suomen kirkonkirjat kuuluvat Euroopan vanhimpiin väestökirjoihin. Turun piispa Isak Rothovius määräsi jo 1628, että pappien oli luetteloitava syntyneet, vihityt ja kuolleet. Koko maassa määrättiin 1660-luvulla kirkonkirjojenpidosta, mikä vahvistettiin kirkkolaissa 1686. Suomen ensimmäiset väestötilastot, väkilukutaulut, ovat vuodelta 1750.

Seuraava merkittävä muutos väestökirjanpidossa tapahtui vasta yli 200 vuoden kuluttua 1950- ja 1960-luvuilla. Vuosisatojen aikana muotoutuneessa kaksinkertaisessa ja hajautetussa järjestelmässä esiintyneiden ongelmien poistamiseksi otettiin tavoitteeksi väestörekisterilainsäädännön uudistaminen sekä atk-pohjaisen keskusrekisterin perustaminen.

Vuoden 1970 loppuun saakka evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta keräsivät tiedot omista jäsenistään. Vuosina 1919 - 1970 pidettiin kirkkokuntiin kuulumattomista siviilirekisteriä.

Väestörekisterikeskus, jonka tehtäväksi tuli väestökirjanpidon ohjaus ja valvonta sekä väestön keskusrekisterin (nyk. väestötietojärjestelmän) ylläpitäminen, perustettiin vuonna 1969. Atk-pohjaiseen rekisteriin siirryttiin vuonna 1971.

Evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta hoitivat väestökirjanpitotehtäviä yhdessä maistraattien kanssa aina vuoteen 1999 saakka, jolloin niiden tehtäväksi jäi pitää jäsenistään jäsenrekisteriä, ja väestötietojärjestelmän ylläpito jäi maistraateille.

Väestötietojärjestelmää ylläpitää vuodesta 2020 eteenpäin Digi- ja väestötietovirasto. Tietojen rekisteröinti perustuu kansalaisten ja viranomaisten lakisääteisiin ilmoituksiin. Väestötietojärjestelmä palvelee monenlaisia yhteiskunnallisia toimintoja, kuten vaalien järjestämistä, verotusta, oikeushallintoa, hallinnollista päätöksentekoa ja suunnittelua, tilastointia sekä tutkimusta. Myös yritykset ja yhteisöt saavat käyttöönsä väestötietojärjestelmän tietoja.

Rakennustiedot

Rakennusten perustiedot kerättiin väestötietojärjestelmään vuonna 1980 väestö- ja asuntolaskennan yhteydessä lomakekyselynä rakennuksen omistajilta ja huoneistojen haltijoilta. Tiedot luvanvaraisista rakennushankkeista (uusista rakennuksista ja asuinhuoneistoista sekä muutostöistä) on 1.11.1980 jälkeen saatu suoraan kunnista. Rakennus- ja huoneistotietoja tarkistettiin laajasti 1980-luvun puolivälissä sekä vuoden 1990 väestö- ja asuntolaskentaa varten. Tarkistukset kohdennettiin asuinrakennuksiin ja huoneistoihin sekä henkilö-asunto-rakennus-tietoyhteyden eheyteen. Ennen vuotta 1980 valmistuneista rakennuksista on väestötietojärjestelmässä hieman suppeammat tiedot kuin sen jälkeen valmistuneista rakennuksista.

Rakennustietoja ylläpidetään ja tarkistetaan tiiviissä yhteistyössä kuntien rakennusvalvontaviranomaisten kanssa. Tiedot rakennushankkeista saadaan kuntien rakennusvalvontaviranomaisilta. Ilmoitusvelvollisuus perustuu väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annettuun lakiin (661/2009) ja valtioneuvoston asetukseen väestötietojärjestelmästä (128/2010). Digi- ja väestötietovirasto ylläpitää henkilöiden ja huoneistojen välisiä asumiseen liittyviä yhteystietoja. Yhteistyössä kuntien kanssa Digi- ja väestötietovirasto ylläpitävät erilaisia rakennusten tietojen muutoksia ja korjauksia sekä osoite- ja äänestysaluetietoja.

Kiinteistötiedot

Kiinteistöjen perustiedot, kiinteistöyksiköt ja kiinteistöjen omistajien tiedot kerättiin maakirjoista väestötietojärjestelmän perustamisvaiheessa vuosina 1969 - 1972. Perustietojen keräämisen jälkeen paikalliset väestökirjanpitoviranomaiset (ent. maistraatit) selvittivät 1970- ja 1980-lukujen kuluessa kiinteistöjen omistajien henkilötunnuksia ja puuttuvia henkilötietoja sekä tallensivat järjestelmään omistajasuhteissa tapahtuneita muutoksia kaupanvahvistusilmoitusten perusteella.

Kiinteistötiedot tulevat suoraan Maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmästä. Tiedot päivitetään joka arkipäivä. Kiinteistötietojen ylläpidosta on säädetty väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009).