Blogit

Väestörekisterikeskus vakiintui Hannu Tulkin ohjauksessa

Suomi100 Julkaisupäivä 27.9.2017 8.00 Blogit

Hannu TulkkiVäestörekisterikeskuksen pitkäaikaisin ylijohtaja Hannu Tulkki luotsasi virastoa lähes sen alkumetreiltä alkaen neljännesvuosisadan ajan. Väestörekisterikeskuksen tarina alkoi Jorma Hartion ohjauksessa vuonna 1969. Vuoden 1972 keväällä Hartion eläköidyttyä johtajaksi valittu Tulkki jäi eläkkeelle vuoden 1997 keväällä. Näinä vuosina toteutettiin jo vuonna 1910 ensimmäisen kerran ilmi tuotu ajatus yhtenäisen, koko maan asukkaat kattavan rekisterin muodostamisesta.

Vuoropuhelua väestökirjalain toteuttamiseksi

Oman aikansa tärkeimmäksi työksi Tulkki kokee väestökirjalain ja siihen liittyvän eduskunnan lausuman toteuttamisen. Eduskunta hyväksyi väestökirjalain sekä lain väestörekisterikeskuksesta joulukuussa 1968. Väestörekisterikeskuslaki vahvistettiin joulukuun viimeisenä päivänä ja se tuli voimaan heti vuoden 1969 alusta. Väestökirjalaki vahvistettiin myöhemmin. Hyväksyessään väestökirjalain eduskunta liitti vastaukseensa hallituksen esitykseen lausuman, jonka mukaan keskusrekisterin valmistuttua olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin koko väestökirjanpidon siirtämiseksi valtion hoidettavaksi. Sitä eduskunta piti lausumassaan tärkeänä.

”Siitä sitten seurasi, että suurin piirtein koko minun virkaurani oli valtion, tai Väestörekisterikeskuksen, ja kirkon elinten ja kirkonmiesten välistä kaksintaistelua”, Tulkki toteaa hieman pilke silmäkulmassa. Keskeinen tehtävä ylijohtajan työssä olikin jatkuva vuoropuhelu kirkon kanssa, mitä väritti kirkon haluttomuus luopua väestökirjanpidon tehtävistä. ”Koskaan ei ollut tarkoitus, ettei kirkko saisi hyödyntää väestörekisteriä”, Tulkki korostaa. Hän näki merkittävän säästön paikan kirkolle, kun kirkko ja valtio eivät tekisi rinnakkaista työtä väestön kirjaamisessa.

Vaikka keskustelu väestökirjanpidon siirtämisestä kokonaisuudessaan valtion toiminnoksi kesti koko Tulkin ylijohtajauran, ei hän myönnä olleensa koskaan turhautunut. Etukäteen oli tiedossa että muutoksen läpivieminen tulisi olemaan haastavaa. Koska Tulkki näki yhtenäisen rekisterin kaikille parhaana ratkaisuna, pysyi työ koko ajan mielekkäänä. Vaikka Tulkin ura Väestörekisterikeskuksessa kattaa neljännesvuosisadan, ei tämä muutos ehtinyt tulla valmiiksi hänen aikanaan. Väestökirjanpito keskitettiin valtiolle vuonna 1999.

Kohokohtia vuosien varrelta

Yhtenä uransa isoista virstanpylväistä Tulkki nostaa esille sen, kun kaikki väestörekisterin tiedot saatiin viimein siirrettyä tietokantaan 1983. Tietojen käyttäminen helpottui merkittävästi, kun niitä ei tarvinnut hakea nauhoilta. Tulkki arvelee, että tämä kehitys oli ratkaiseva myös siinä, että vuosittaisen henkikirjoituksen tekeminen lopetettiin 1990.

Hänen aikanaan alettiin luoda yhteyksiä muihin Pohjoismaihin, etenkin Ruotsiin, jonka väestökirjanpidon tekijät vierailivat Suomessa ja päinvastoin. Yhteistyö pohjoismaiden kesken oli muutenkin tiivistä, ja toukokuussa 1981 järjestettiin Väestörekisterikeskuksen aloitteesta Pohjoismainen väestökirjakonferenssi. Hanasaaressa järjestetyn konferenssin avasi sisäministeri.

Iso tapaus Tulkin ylijohtajakaudella oli luonnollisesti myös Väestörekisterikeskuksen 25-vuotisjuhlavuosi, jota vietettiin 1994. Samana vuonna henkilötunnus täytti 30 vuotta, ja väestökirjanpito jopa 450 vuotta. Näitä suuria merkkipaaluja juhlistettiin järjestämällä juhlaseminaari Säätytalolla sekä sisäministerin vastaanotto Valtioneuvoston juhlahuoneistossa. Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen juhlanäyttelyissä esiteltiin 450-vuotiasta suomalaista väestökirjanpitoa, julkaistiinpa sen kunniaksi myös Pirkko Vahteron suunnittelema juhlapostimerkki.

Onnellinen mies

Kysyttäessä uralleen osuneita mieleen painuneita tapauksia Tulkki ei halua nostaa yhtään yli muiden. ”Kaiken aikaa tapahtui jotakin mielenkiintoista”, hän toteaa tyytyväisenä. Kehitys meni koko ajan eteenpäin, mikä piti työn kiinnostavana. Työssään hän nautti myös itsenäisyydestä ja arvosti sitä siinä määrin, että halusi työskennellä työelämänsä loppuun saakka juuri Väestörekisterikeskuksessa.

”Minun ei tarvinnut tehdä niin paljon, kun löysin hyviä ihmisiä tekemään työtä”, Tulkki naurahtaa vaatimattomasti. Väestörekisterikeskuksen henkilökunta saakin häneltä kiitosta vahvasta osaamisestaan ja yhteen hiileen puhaltamisesta.

”Olen onnellinen mies, joka sai tehdä työtä jossa viihdyin. Olen onnellinen mies, joka sai työtoverit joiden kanssa oli hyvä olla”, Tulkki totesi hyvästeissään viraston väelle vuonna 1997. Tämän ajatuksen hän allekirjoittaa vielä 20 eläkevuoden jälkeenkin.

Hannu Tulkki ja Jorma Hartio 28.2.1997

Kuvassa Hannu Tulkki ja Jorma Hartio vuonna 1997.

 

Tämä kirjoitus on julkaistu osana Väestörekisterikeskuksen Suomi 100 -juttusarjaa. Heinä-joulukuussa julkaisemme yhden teemaan liittyvän jutun kuukausittain.