Väestörekisterikeskuksen tämän hetken nuorimman ja vanhimman virkamiehen ikäero on yli 45 vuotta. Miten sopivat samaan virastoon henkilöt, joiden vanhemmat rallattelivat vauvanhoidon lomassa ”Justeerin” Rovaniemen markkinoita tai Prodigyn Smack my Bitch upia – jos hittilistoihin on uskomista? Väestörekisterikeskuksen vastaus on, että mainiosti sopivat.
Viimeisen vuoden aikana meillä on aloittanut kymmeniä eri ikäisiä ihmisiä. Keskimääräinen uusi työntekijä on vähän yli nelikymppinen. Skaala on kuitenkin laaja. Tätä blogitekstiä varten olen haastatellut kolmea uutta henkilöä – kolmekymppistä, viisikymppistä ja kuusikymppistä asiantuntijaa. Nelikymppisiä edustan itse. Kaikkia meitä yhdistää alle vuoden palvelus Väestörekisterikeskuksessa.
Sukupolvien välinen kuilu näyttää etäiseltä virastomme näkökulmasta. Kaikki haastattelemani uutukaiset ovat sitä mieltä, että eri-ikäiset virkamiehet ovat erittäin hyvä vahvuus virastolle. Pitkä kokemus tuo näkemystä siihen, miten nykyiseen tilanteeseemme on tultu. Digitalisaatio ei synny tyhjästä, vaan se on yksi luku osana pitää tarinaa, jota aikaisemmat sukupolvet ovat rakentaneet. Toisaalta taas nuoremmalla virkamieskunnalla on myös tuoretta näkemystä tulevaisuudesta, vaikka ei tämäkään ikäsidonnainen piirre lopulta ole.
Eniten vuosikymmeniä nähneen haastateltavani mielestä olemme hyvin omaksuneet sen, että vanha oppii ja nuorikin ymmärtää. Nuorin haastateltava toteaa, että hänen polvelleen digitaalisuus on melko helppoa ja luonnollista, mutta pidempi ikä tuo perspektiiviä. Palvelujen kannalta on hienoa, että niitä on tekemässä eri elämänvaiheessa olevat ihmiset, jolloin asiakkaiden tarpeidenkin ymmärtäminen on helpompaa. Eri ikäpolvilla on erilaiset elämäntilanteet, jotka tuovat syvyyttä myös palveluviraston arkipäiväiseen työhön. Me emme tee palveluita ainoastaan kaltaisillemme, vaan kaikille, jotka Suomessa asuvat. Siksi on hyvä, että myös virkamieskunta elää arkea sinkkuna, nuorena perheenä, ikääntyvien vanhempien kanssa, eronneena, monikulttuurisessa perheessä ja ympäri Suomea kaupungeissa ja haja-asutusalueella.
Työyhteisön eri ikäiset jäsenet mahtuvat mainiosti sekä kahvipöytään, projektiin että rantalentopalloiluun virkistyspäivänä. Tärkeintä on nähdä yksilö iän takaa eikä niputtaa ihmisiä yhteen luokkaan. Persoonallisuus ratkaisee, kenen kanssa on kiva tehdä töitä – ei ikä. Ikää paljon tärkeämpi tekijä on motivaatio, innostus, avoin mieli, tulevaisuususko ja kehitysmyönteisyys. Virkistystoiminnankin voi räätälöidä niin, että se sopii hyvin eri-ikäisille ihmisille.
Ikäsyrjintä on todellinen ongelma monessa paikassa ja on hyvä, että asiasta puhutaan. Rekrytointiprosessin reiluuteen ei luoteta. Toivon kovasti, että tästä päästään eroon, koska ainakaan Väestörekisterikeskuksessa me emme syrji minkään ikäisiä henkilöitä työnhaussa. Meitä ei kiinnosta, minkä ikäinen olet, jos osaaminen on kohdallaan. Ikää ei kysytä, mutta ei sitä missään nimessä tarvitse peittääkään. Otsikon kysymykseen on helppo vastata. Työntekijä on oikean ikäinen aina.
Aino Heikkinen, henkilöstöpäällikkö
Avoimet työpaikat Väestörekisterikeskuksessa
