Epäluottamuksella työelämässä on pitkät perinteet. Suomalaisen kansanperinteen vaikuttavassa kirjossa yksi usein toistuva teema on maaseutuväestön keskinäiset suhteet. Renki saatettiin kuvata viekkaana tai laiskana. Ainakin tämä saattoi yrittää vedättää silmän välttäessä työnantajaansa, joka puolestaan kuvattiin ahneeksi, riistäväksi ja vallanhimoiseksi. Erilaissa veijaritarinoissa ja kansansaduissa pyritään myös lyömään kapuloita järjestelmän rattaisiin – oli järjestelmä sitten kyläyhteisö, vuosisatojen takainen eurooppalainen pikkukaupunki tai kokonainen valtakunta. Puijaamisen kohde joutuu naurunalaiseksi, mikä aiheuttaa raivoa ja vastareaktion.
Epäluulo ja epäluottamus ovat jotakin, joka ei sovi vuoden 2019 työnantajatoimintaan. Sen eteen, että ihmiskuva säilyy myönteisenä, uuteen uskovana ja luottavaisena, kannattaa tehdä tietoisesti töitä. Henkilöstöhallinnon tärkein tehtävä on varmistaa se, että työntekijöiden edellytykset tuottaa parasta mahdollista lopputulosta ovat kunnossa. Ja tähän tarvitaan luottamusta. Työnantajalla on työsuojeluvelvoitteensa, mutta ehkä ensisijaisesti voisimme luottaa myös työntekijään – hän on itse paras itsensä ja työnsä asiantuntija.
Henkilöstöhallinnon helmasynti saattaa olla satunnainen kokemusperäinen kyynistyminen. Luottamus on kieltämättä kortilla tilanteessa, jossa se petetään. Tapahtuu ensimmäisessä kappaleessa esitelty vastareaktio. Ei kannata olla sinisilmäinen ja luottamuksen väärinkäyttämisen mahdollisuus, mutta toisaalta epäluulon paikka on kuitenkin marginaalissa. Väärinkäyttötilanteisiin on omat prosessinsa (TJEU – Esim. VirkamL 24§) ja niihin puututaan varmasti asiaankuuluvalla hartaudella ja vakavuudella. Neljän hallinnonalan kokemuksella en kuitenkaan tunnista stereotyyppistä laiskaa, työtä vieroksuvaa virkamiestä. Isompi ongelma on saada väki lopettamaan ajoissa työnteko.
Kuinka sitten luottamus työpaikalla näkyy? Mikä olisi se optimaalinen ”MVC-malli” (Minimum Viable Control), joka sopisi valtion ympäristöön? Mikä on mahdollisimman alhainen määrä valvontaa, jotta palvelemme kansalaisia parhaiten? Väestörekisterikeskuksessa olemme tietoisesti lieventäneet mahdollisimman paljon kontrollia. Yhtenä esimerkkinä etätyömahdollisuudet ovat erittäin hyvät eikä perään huudella. Tulokset kertovat. Ei ole oikein ajattelevaa, fiksua ja luovaa virkamiestä kohtaan rajoittaa hänen hyvinvointiaan lisääviä elementtejä sen takia, että joku oman elämänsä veijaritarinaa elävä myyttinen lurjus saattaisi mennä kampaajalle kesken etäpäivän. Väärinkäytökset ovat mahdollisia, mutta epätodennäköisiä.
VRK:n johto altistaa itsensä tietoisesti keskustelulle keskustelukanavillamme. Ei VRK luottamuksen hyödyntämisessä vielä valmis ole, mutta ainakin keskustelukulttuuri on eläväistä ja aktiivista. Pyrimme siihen, että asiantuntijoilla olisi mahdollisimman paljon valtaa.
Jokainen vakiintunut käytänne kannattaa miettiä uudestaan siitä näkökulmasta, onko asia tärkeä verorahojen dokumentoinnin näkökulmasta, työsuojelunäkökulmasta, työntekijöiden oikeuksien toteutumisen näkökulmasta vai onko taustalla kirjoihin ja kansiin dokumentoitu luottamuspula, joka näyttäytyy vuoden 2019 näkökulmasta lähinnä sääty-yhteiskuntalarppaamiselta ja ansaitsee uuden harkinnan. Virkaehtosopimus ja lait tuovat toki omat sääntelynsä. Ensisijaisesti VES ja laki ovat kuitenkin ihmistä varten eikä päinvastoin.
Luottamuksella,
Aino Heikkinen
Henkilöstöpäällikkö
