Hyppää sisältöön

Digitaitoraportti

Digitaitoraportti kartoittaa vuosittain suomalaisten digiosaamisen tilaa ja digituen tarpeita. Digitaitoraportti on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 2022 ja jatkossa se on tarkoitus julkaista vuosittain.

Mikä on Digitaitoraportti? 

Digitaitoraportissa tarkastellaan yhteiskunnan, yritysten ja muiden organisaatioiden yleistä digitalisoitumista sekä yksilön digiosaamista. Raportti kiinnittää erityisesti huomiota digitalisaatioon ja digiosaamiseen liittyviin kokemuksiin. Digitaitoraportti luo kokonaiskuvaa siitä, mikä on suomalaisten digiosaamisen tila ja minkälaisia digituen tarpeita suomalaisilla on. 

Digitaitoraportti perustuu määrälliseen ja laadulliseen tutkimustietoon. Se yhdistää digiosaamisen ajankohtaisia ilmiöitä käsitteleviä  tutkimuksia numeerisiin mittareihin. Raportti seuraa digitalisaation, digiosaamisen ja digitalisaatiota koskevien kokemusten muutoksia yhteensä 45 mittarin avulla.

Vuosittain digitaitoraporttiin liittyvissä tutkimuksissa keskitytään yhteen tarkempaan teemaan. Vuoden 2022 raportissa tämä teema on digirohkeus. Vuoden 2023 tutkimusteemaa ei ole vielä valittu.

Kysyttävää Digitaitoraportista?

Ota yhteyttä:

Henriikka Eloluoto, p. 0295 535 124, etunimi.sukunimi[at]dvv.fi


Digitaitoraportti 2022

Lataa Digitaitoraportin materiaalit:

Digitaitoraportti 2022 (pdf)

Digitaitoraportin esitysmateriaali (pdf)

Katso tallenne Digitaitoraportin esittelytilaisuudesta

Teema: Digirohkeus  

Digirohkeus nousi vuoden 2022 Digitaitoraportin keskeisimmäksi havainnoksi. 

Digirohkeus tarkoittaa itseluottamusta, jonka avulla ihminen uskaltaa kokeilla ja ottaa käyttöön uusia tai päivittyneitä digitaalisia laitteita ja palveluita tai kehittyä niiden käytössä. Pohjimmiltaan kyse uskalluksesta kohdata digitalisoituva arki.​ Digirohkeutta tarvitaan, sillä joka kerta, kun ihminen kohtaa itselleen vieraan tai päivittyneen palvelun, häneltä vaaditaan kykyä sietää epävarmuutta.​

Jos ihmisen digirohkeus on saanut kolauksia tai se ei ole päässyt vahvistumaan, voi yhä digitaalisemmasta ympäristöstä kasvaa ahdistuksen lähde, jota on jatkuvasti vaikeampi vältellä.​ Tulevaisuudessa digitaitojen eroja ei määritä vain vain se, minkälaiset digitaidot meillä on.  Eroja määrittää yhä enemmän se, minkälaiset valmiudet meillä on oppia uusia digitaitoja.


Digirohkeus on ympäristön, ​digilaitteiden ja ihmisen summa

Kukaan ei ole vain joko digirohkea tai digipelokas. Digirohkeudessa ei ole kyse siitä, ettei epävarmuutta, pelkoja tai huolia olisi. ​Digirohkeus on sitä, että epävarmuudet kyetään voittamaan niin, että kokeilemiselle ja oppimiselle tarjoutuu tilaisuus. Digirohkeuteen kuuluu tietoisuus uhista, mutta myös tavoista välttää niitä.

 

Digirohkeutta kasvattavat:

  • Positiiviset kokemukset omasta kyvystä oppia ja ymmärtää​
  • Ymmärrys digitaalisista ja palveluista ihmisen palvelijana​
  • Ympäröivä tilanne, ilmapiiri ja oppimisympäristö: uskallus yrittää ja oppia​
  • Ihmislähtöiset ja käyttäjäystävälliset palvelut​
  • Luottamus siihen, että apua löytää tarvittaessa helposti ja heti, ja sitä saa sekä vapaa-ajalla että töissä

Digirohkeutta horjuttavat:

  • Negatiiviset kokemukset omasta kyvystä oppia ja ymmärtää​
  • Ympäröivä tilanne, ilmapiiri ja oppimisympäristö: Onko tilaa olla osaamaton? Onko aikaa opetella?​
  • Liian monimutkaiset digitaaliset palvelut suhteessa osaamistasoon: digipalvelu tai väline ei palvele ihmisen tarpeita​
  • Uudet, ei-totutulla logiikalla toimivat digitaaliset palvelut kotona ja työelämässä​
  • Apu ei löydy heti

Miten voin tukea digirohkeutta?

Jokainen meistä voi osaltaan rakentaa digirohkeampaa yhteiskuntaa tarjoamalla tukea muille sekä sallimalla muille tilaa ja aikaa oppia.

Rohkaisevaa digitukea arkeen ja työelämään

  • Digitaitojen hankkimiseen tulee kannustaa ja tuoda esille niiden hyödyt: digivälineiden ja taitojen tulee olla ihmisen palveluksessa.​
  • Digipalveluiden suunnittelun pohjana tulee olla ihmisten tarpeet. Parasta digitukea on palvelu, jonka käyttöön ei tarvita tukea.​
  • Kun tukea tarvitaan, sen tulee olla käden ulottuvilla.

Tuetaan rohkeutta oppia sallimalla osaamattomuus

  • Oppimisympäristössä olevia puutteita ei voida kompensoida vaatimalla käyttäjältä digirohkeutta.​
  • Digitaitojen opettelu tarvitsee tilaa osana päivittäistä työntekoa. Se voi vaatia työkuorman hetkellistä keventämistä.​
  • Taitojen opettamisen ohella digituen on huomioitava myös digioppimisen kokemuksellinen, tunteellinen puoli ja pyrittävä vahvistamaan ihmisten uskoa itseensä digioppijoina.​
  • Tilanteissa, joissa virheitä ei saa sattua, on oppiminen turvattava järjestämällä sille riittävästi erillistä aikaa.