Blogit

Blogit

Digivihreä kestävyyssiirtymä on Suomen mahdollisuus olla kokoaan suurempi

Joonas Aitonurmi Julkaisupäivä 21.12.2022 10.55 Blogit

Kaksoissiirtymä eli vihreä digitaalinen siirtymä on tunnistettu keskeiseksi vuosikymmentä muuttavaksi asiaksi niin EU:ssa, EU:n ja Suomen Digikompassissa, Suomen ICT-sektorin ilmasto- ja ympäristöstrategiassa kuin Digihumaus-raportissakin. Digivihreä siirtymä tarkoittaa digitaalista kehitystä, joka huomioi kestävän kehityksen ja ilmasto- ja ympäristövaikutukset. Hiilijalanjäljen lisäksi tarkasteluun tulee myös digitaalisten ja datapalveluiden hiilikädenjälki. 

Digitalisaatio ei ole aineetonta. Ympäristön ja ilmaston näkökulmasta digitalisaatiolle ladataan kovia odotuksia, kuten digitalisaatiolle muutenkin: tehokkuutta, säästöjä, kilpailukykyä, paperin vähentymistä ja paperinpyörittämisen vähenemistä, liikuttamisen tarpeen vähenemistä ja älykkäämpää liikkumista sekä parempaa resurssien kohdistamista ja siten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.

Toisaalta digitalisaatio vaatii tietoliikenneyhteyksiä, datakeskuksia ja laitteita, jotka kuluttavat luonnonvaroja ja energiaa, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta ja lajikatoa. Kokonaisuuteen vaikuttavat kaikki energiamuodoista konesalien hukkalämpöön, datataloudesta kaivosteollisuuteen, älypuhelimista verkkoihin, ja kaikkea julkisista palveluista kissavideoihin, joita muuten katsotaan aina vain paremmilta laitteilta ja nopeammilla yhteyksillä ja todella paljon. 

Mutta ilman digitalisaatiota ei ilmastonmuutostakaan torpata. Tästä olivat samaa mieltä Sujuva Suomi -keskustelun vieraana olleet liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka, Sitran vanhempi neuvonantaja Mari Pantsar ja Digi- ja väestötietoviraston pääjohtaja Janne Viskari. DVV:ssäkin tehtyjen ympäristövaikutusten arviointien perusteella yhtälö on kaikkea muuta kuin helppo. 

Voiko rajapinnan takana olla ruoho siis vihreämpää? Haasteita ja esteitä on: luonnonvarojen ylikulutus ja riippuvuus raaka-aineista ja niiden toistaiseksi puutteellinen kierto. Keskustelu ja toimenpiteet luontokadosta tulevat ilmastokeskustelua jäljessä. Toimintaympäristö on vaikea ja kokonaisturvallisuuteen vaikuttavat myös riippuvuudet muista maista, kuten teknologian osalta. 

Suomi on täynnä kaksoissiirtymän menestystarinoita mm. kiertotaloudesta, akkuteollisuudesta ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä. Digivihreän siirtymän vauhdittamiseksi keskustelijoiden mukaan tarvitaankin investointeja, niin yksityisellä kuin julkisellakin, jotta Suomella on myös tulevaisuudessa osaamista, yhteistyötä yli sektorirajojen ja luotettava innovaatioympäristö. Korkea yhteiskunnallinen luottamus ja demokraattisuus ovat näidenkin siirtymien puitteissa valttikortteja teknologiakilpailussa.

Ehkä pitäisikin puhua myös digivihreästä kestävyyssiirtymästä. Timo Harakan mukaan sujuvat digitaaliset palvelut ovat itseisarvo, joka takaa mm. osallisuutta, kansalaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Kestävän digitalisaation osalta ministeri Harakka myös nosti esiin, kuinka Suomen ennen vanhanaikaiseltakin vaikuttanut järjestelmä on osoittanut voimansa, myös digitaalisessa ja virtuaalisessa varautumisessa. 1990-luvulta asti on varauduttu mm. siihen, että pahantahtoinen ulkovaltio haluaisi vaikuttaa verkkoihimme. Turvallisten ja puhtaiden verkkojen varaan on rakennettu sään ja vihanpidon kestäviä menettelyjä ja niiden päälle maailman parhaita digi- ja datapalveluja. Mari Pantsar nosti esiin, että kun puhutaan digitalisaation edistämisestä, ei aina muisteta puhua tavoitteista niiden takana eli millaista on sujuvampi ja osallisempi arki. 

Mari Pantsar nosti esiin myös visioiden merkityksen kestävän yhteiskunnan osalta. Keskustelussa vieraat visioivat, miltä hiilineutraali, kiertotalouden ja digitaalinen Suomi vuonna 2035 näyttää. 2035 on kuitenkin välietappi Suomelle, EU:lle ja maailmalle, jossa Suomi voi näytellä kokoaan suurempaa roolia. Tarvitaan myös digitaalista ympäristönsuojelua, joka koskee niin digitaalisia oikeuksia ja velvollisuuksia kuin kestävästi rakennettua digitaalista ympäristöä. Sujuva Suomi -keskustelu ”Vihreän digitaalisen siirtymän tulevaisuus – Onko rajapinnan takana ruoho vihreämpää?” ja aiemmat tilaisuudet ovat katsottavissa osoitteesta dvv.fi/webinaarit. Vierailtamme kysyttiin keskustelussa, mitä kirjoja he suosittelevat ympäristöön ja digitalisaatioon liittyen. Tässä vieraidemme kirjavinkit käteväksi joululahjalistaksi koottuna. 

Hyvää joulunaikaa ja vuotta 2023! Muistakaa myös kirjautua ulos!

Kolme kirjaa ympäristöstä ja digitalisaatiosta:

Timo Harakka

Viktor Mayer-Schönberger (2022): Access Rules. Freeing Data from Big Tech for a Better Future. 
”Mayer-Schönbergerin ajatukset big datasta olivat merkittäviä kymmenen vuotta sitten ja ovat sitä edelleen, kun hän nyt kriittisemmin suhtautuu siihen, miten suuret korporaatiot omivat dataa.” 

Mari Pantsar

Esa Saarinen (2022): E. Saarisen ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta
”Kirjan ydinviesti on se, miten me ihmiset voimme vahvistaa toisia ihmisiä ja saada hyviä tekoja esiin. Vihreässä digitaalisessa siirtymässäkin tarvitaan pieniä tekoja, joita kannattaa pitää esillä.”

Janne Viskari

Richard Powers (2021): Ikipuut
”Kirja on kattava käsittely maailman tilasta puiden ja luonnon kautta.”

Anthony Doerr (2022): Taivaanrannan taa
”Hyvä kirja, joka kertoo tarinoista ja unelmoinnista ja jolla on pieni liittymäpinta vihreään ja digitaaliseen siirtymään. Sitä ei voi kuitenkaan paljastaa, kertomatta juonta. Lukekaa se!”
 

Suomen väkiluku 5 629 865