Valtiovarainministeriö asetti äskettäin Digi arkeen -neuvottelukunnan toisen kauden vuosille 2020-23. Uusi kokoonpano jatkaa edeltäjänsä missiota: se edistää kaikille kansalaisille saavutettavaa, reilua ja mahdollisimman yhdenvertaista digiyhteiskuntaa. Neuvottelukunnan uuden kokoonpanon kausi alkaa hyvin erikoisen vuoden aikana ja käynnistys viivästyykin pandemian takia, mutta tapahtuu tavalla tai toisella.
Digi- ja väestötietovirastoa uudessa neuvottelukunnassa edustavat allekirjoittanut sekä projektipäällikkö Minna Piirainen. Minnalla on digituen asiantuntijana vahva ote kansalaisten digikyvykkyyksien teemoihin, ja itse otan vastaan tehtävän pitäen esillä niin uusimpien teknologioiden tuomia mahdollisuuksia kuin niiden sudenkuoppia ja erityistä harkintaa vaativia ominaisuuksia yhteiskunnallisten ja yksilöön kohdistuvien vaikutusten kannalta.
Neuvottelukunnan ensimmäinen kausi 2017-19 pureutui digitaalisiin kuiluihin Suomessa. Kauden päätteeksi julkaistun toimintakertomuksen keskeiset teemat olivat syrjimättömyys, digitaitojen merkitys kansalaisyhteiskunnassa, digipalvelujen saavutettavuus ja tunnistautumisen kysymykset sekä digitaalisuuden vaikutus arjessa.
Kun toinen toimikausi alkaa, edessä on eräiltä osiltaan merkittävästi ja ennen kaikkea nopeasti muuttunut ja muuttuva maailma. Se nostaa esiin digitaaliseen yhteiskuntaan ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä, jotka vuonna 2017 eivät käyneet kuin korkeintaan joidenkin huippuvisionäärien mielessä.
Suomi.fi-viestit ja -valtuudet mahdollistavat nyt uudenlaisia, kokoaan digitaalisia viestimis- ja asiointimahdollisuuksia kansalaisten ja viranomaisten ja myös yritysten ja viranomaisten välillä. Esitäytetty veroilmoitus ilahduttaa veronmaksajaa mutta mittaa myös kansalaisten luottamusta viranomaisten automaattiseen päätöksentekoon, joka teemana kasvaa ja voimistuu muutenkin tavalla, joka oli paljon pienempi keskustelun aihe kolme vuotta sitten.
AuroraAI-tekoälyohjelmassa suunnitellaan järjestelmää, jossa tekoäly kannustaa yksilöä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan luomalla hänen tietoihinsa perustuvia henkilökohtaisia kokonaishyvinvoinnin tilannekuvia ja antamalla niihin perustuvia, koneellisesti personoituja palvelusuosituksia. Kansalaisten mahdollisuuksia hallita omia tietojaan ja niiden jakamista muille tahoille halutaan edistää henkilökohtaisesti räätälöityvien digipalvelujen mahdollistamiseksi. Älypuhelimia halutaan ottaa käyttöön koronaviruspandemian tartuntaketjujen tunnistamiseksi ja taudin leviämisen hillitsemiseksi mutta samalla halutaan varmistaa, että älylaitteista ei tule yksilönsuojaa rikkovan seurannan välineitä kriisin päättymisen jälkeen.
Listaa nykytilanteessa avautuvista uusista mahdollisuuksista ja haasteista voisi jatkaa, mutta riittäköön tuo. Yleistäen voisi sanoa, että vuonna 2017 etusijalla olivat kysymykset siitä, kuka osaa käyttää digipalveluja ja onko kaistaa ja laitteita saatavilla tavalla, joka tuottaa yhdenvertaisen digi-Suomen. Vuonna 2020 etualalle nousevat näiden rinnalle, mutta eivät tilalle, ainakin kysymykset
- uuden digin ja taustalla nousevan tekoälyn muuttamista prosesseista (esim. miten valtuutan sähköisesti toisen henkilön johonkin asiointitapahtumaan ja mitä valtuutus merkitsee)
- koneiden tekemistä päätöksistä ihmistä koskevissa asioissa
- siitä, miten suhtautumisemme omiin tietoihimme viranomaisten ja ehkä myös yritysten rekistereissä muuttuu, jos tietojemme vapaaehtoinen jakaminen ja suostumus niiden käyttöön ovat edellytyksiä henkilökohtaisten, edistyneiden palvelujen käyttämiseen.
2020-luvun digitalisoituvassa kansalaisyhteiskunnassa reilun ja yhdenvertaisen digiarjen ydinasioita eivät siis ole yksinomaan laitteiden ja palvelujen saatavuus ja käytettävyys, vaan myös kansalaisten tiedot ja kriittinen ymmärrys mydatasta ja tekoälyn perusperiaatteista sekä luottamus tekoälyyn ja robotiikkaan viranomaistoiminnassa. Ne eivät poista aiempia hyvän ja kaikille reilun digiarjen tekijöitä, mutta tuovat uuden ja luonteeltaan erilaisen kerroksen niiden päälle.
Kysymykset ja teemat muuttuvat nyt astetta kompleksisemmiksi niin palveluja tuottavan hallinnon kuin palveluja käyttävien kansalaisten ja yhteisöjen kannalta. Tämän takia hyvä, turvallinen ja luotettava digiarki on molempien osapuolten yhteinen asia, jota on kehitettävä yhdessä kunnianhimoisesti, mutta samalla maltti, vastuullisuus, laillisuus ja ihmisyys täysipainoisesti säilyttäen. Yhden osapuolen etu ei saa olla toiselta pois.
Tästä syystä on toivottavaa, että kansalaisille tarjottava digituki elää uusien haasteiden ja näköalojen mukana, ja että koko kansalaisyhteiskunnalle on tarjolla koulutusta, tietoa ja ymmärrystä asioista, jotka tulevat monille eteen hyvin uusina ja hyvin nopeasti. Reaktorin ja Helsingin yliopiston ilmainen ja laadukas verkkokurssi tekoälyn perusteisiin on erinomainen esimerkki, mutta sitäkin kansantajuisempaa aineistoa ja menetelmää tarvitaan, ihan meille kaikille.
Lupaukset ja mahdollisuudet 2020-luvun digille ovat suuria. Digi arkeen -neuvottelukunta tekee osaltaan työtä sen eteen, että hyvä saavutetaan, riskit vältetään ja ketään ei jätetä tien sivuun. Sama vastuu on jokaisella, joka rakentaa Suomen digitaalista tulevaisuutta.
Erityisasiantuntija Marko Latvanen, Digi- ja väestötietovirasto
Lue myös
Valtiovarainministeriön uutinen 15.4.2020: Kaikki mukaan digitaaliseen yhteiskuntaan – Digi arkeen –neuvottelukunta aloittaa
Webinaari 20.5.2020: Digi kaikille 2020 – Ratkaisuja yhdenvertaisten palvelujen rakentamiseen
