Alaikäisen omaisuuden hoitaminen

Vanhemmat vastaavat lähtökohtaisesti lapsensa elatuksesta ja henkilökohtaisista tarpeista, kuten asumisesta, vaatetuksesta, ruoasta, koulutuksesta ja tavanomaisista harrastusmenoista. Alaikäiselle maksettavia perhe-eläkkeitä voidaan käyttää hänen elatukseensa. Ne voidaan ohjata joko edunvalvojan tai alaikäisen tilille. Alaikäisen eläkkeet pitää tallettaa alaikäisen nimiin, jos niitä ei tarvita alaikäisen elinkustannuksiin. Alaikäisellä ei ole milloinkaan velvollisuutta osallistua vanhempiensa tai sisarustensa elatukseen.

Alaikäisen muuta omaisuutta ei voida ilman erityisiä perusteita käyttää hänen tavanomaisiin elinkustannuksiinsa. Erityinen peruste voi olla esimerkiksi huoltajan alentunut elatuskyky sairauden, työttömyyden tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Holhousviranomainen neuvoo edunvalvojia alaikäisen omaisuuden hoitamisessa, mutta myös valvoo heidän toimintaansa. 

Holhousviranomainen voi merkitä alaikäisen edunvalvonnan holhousasioiden rekisteriin, mistä edunvalvojalle seuraa tilivelvollisuus.

Lisätietoa edunvalvonnan rekisteröinnistä ja tilivelvollisuudesta

Edunvalvojan tehtävä lakkaa, kun alaikäinen täyttää 18 vuotta. Täysi-ikäisellä on oikeus omaan omaisuuteensa.

Alaikäisen tilille talletetut rahat ovat hänelle lahjoituksena siirtyneitä varoja. Ne ovat siis alaikäisen varoja eikä niitä voi ottaa myöhemmin takaisin vanhemman käyttöön, vaikka rahat olisivat tämän aiemmin lahjoittamia.

Sama koskee myös muuta alaikäiselle lahjoitettua omaisuutta.

Lähtökohtaisesti vanhempi vastaa lapsensa elatuksesta omilla varoillaan. Alaikäisen tilille säästettyjä rahoja voidaan käyttää hänen omaan elatukseensa, jos vanhemman elatuskyky on alentunut. Alaikäisellä ei ole milloinkaan velvollisuutta osallistua vanhempiensa tai muiden perheenjäsentensä elatukseen.

Alaikäisellä on oikeus itse päättää siitä, mihin hän työansionsa käyttää.

Alaikäisen tuloja ovat esimerkiksi eläketulot, sosiaaliset etuudet ja pääomatulot. Lähtökohtaisesti vanhempi vastaa lapsensa elatuksesta ja henkilökohtaisista tarpeista. Alaikäisen perhe-eläke kuolleen vanhemman jälkeen on tarkoitettu käytettäväksi alaikäisen elinkustannuksiin. Jos alaikäisellä on elinkustannuksia eläketulojen verran, eläketulot voidaan käyttää kokonaan elinkustannuksiin. Eläketulot on tällöin myös mahdollista ohjata suoraan vanhemman tilille. Jos alaikäisen perhe-eläkettä ei tarvita alaikäisen elatukseen, se pitää tallettaa alaikäisen nimiin.

Lähtökohtaisesti vanhempi vastaa lapsensa elatuksesta ja henkilökohtaisista tarpeista, esimerkiksi  harrastusten kustannuksista. Jos vanhemman elatuskyky on alentunut siten, että se estää lapsen harrastamisen, alaikäisen varoja voidaan käyttää hänelle tehtäviin hankintoihin. Tällaisia hankintoja voivat olla esimerkiksi mopokortti, tietokone, alaikäisen harrastusvälineet ja -kulut.

Ajoneuvon omistajaksi pitää ilmoittaa alaikäinen, koska ajoneuvo on hankittu hänen varoillaan.

Jos alaikäisellä ei ole ajo-oikeutta, on samalla ilmoitettava myös ajoneuvoa käyttävä haltija, jolla on ajo-oikeus (esim. vanhempi).

Vakuutuskorvaus on alaikäisen varallisuutta ja alaikäiselle pitää avata hänen nimissään oleva pankkitili, jolle vakuutuskorvaus talletetaan.

Varat on talletettava kuolinpesän nimissä olevalle pankkitilille. Tarvittaessa kuolinpesän nimiin on avattava tili.

Edunvalvojan pitää keskustella asiasta alaikäisen kanssa ja ottaa hänen näkemyksensä huomioon.

Edunvalvojan on harkittava, onko omaisuuden myyminen alaikäisen edun mukaista tämän vastustuksesta huolimatta. Jos myyntiin tarvitaan holhousviranomaisen lupa, 15 vuotta täyttäneen alaikäisen mielipiteen on käytävä ilmi lupahakemuksesta.

Alaikäisen edunvalvoja voi tarvita sijaisen monessa eri tilanteessa. Tällöin holhousviranomainen voi edunvalvojan pyynnöstä määrätä hänelle sijaisen. Tarvittaessa myös käräjäoikeus voi määrätä edunvalvojalle sijaisen. Jos edunvalvoja ei voi edustaa alaikäistä jossain asiassa, sijainen tarvitaan riippumatta siitä, edellyttääkö kyseinen oikeustoimi maistraatin lupaa.

Alaikäisen edunvalvoja tarvitsee sijaisen, jos asiassa vastapuolena on edunvalvoja itse, hänen lapsensa tai puolisonsa tai joku, jota edunvalvoja edustaa. Vastapuolia ovat esimerkiksi myyjä ja ostaja, vuokranantaja ja vuokralainen tai kuolinpesässä leski ja perilliset.

Alaikäisten sisarusten yhteinen edunvalvoja voi kuitenkin edustaa sisaruksia perinnönjaossa, jos näiden edut eivät ole ristiriidassa keskenään. Alaikäisten sisarusten edut voivat olla ristiriidassa keskenään esimerkiksi silloin, kun omaisuus on tarkoitus jakaa siten, että alaikäiset saavat erilaista omaisuutta. Tällöin edunvalvoja tarvitsee sijaisen.

Alaikäisen edunvalvoja tarvitsee sijaisen myös silloin, kun edunvalvojan ja alaikäisen edut saattavat joutua asiassa ristiriitaan keskenään, vaikka he eivät olisikaan asiassa toistensa vastapuolia.

Esimerkkitilanteita sijaisen tarpeesta:

• Edunvalvojan alaikäinen lapsi ja täysi-ikäinen lapsi ovat osakkaana kuolinpesässä, jossa on tarkoitus tehdä perinnönjako. Näissä tilanteissa sijainen tarvitaan, vaikka edunvalvoja ei ole kuolinpesän osakas.
• Alaikäinen on osakkaana kuolinpesässä, johon kuuluva auto on tarkoitus myydä edunvalvojalle tai hänen täysi-ikäiselle lapselleen.
• Alaikäisellä lapsella on asunto, jota hän ei tarvitse omaan asumiseensa. Edunvalvoja haluaa vuokrata asunnon täysi-ikäiselle lapselleen.
• Jos edunvalvojan ja alaikäisen yhteisesti omistama asunto-osake on tarkoitus myydä, edunvalvoja voi yleensä myydä omaisuutta molempien puolesta. Edunvalvoja tarvitsee kuitenkin sijaisen, jos hänen ja alaikäisen edut asiassa eivät ole yhtenevät esimerkiksi sen vuoksi, että alaikäinen tarvitsisi huoneistoa asumiseensa ja edunvalvoja ei.
• Edunvalvojalla tai hänen läheisellään on epäselviä saatavia kuolinpesältä, jossa alaikäinen on osakkaana. Edunvalvoja tarvitsee sijaisen pesänselvitystä varten.

 Asunnon vaihdossa on kyse kahdesta eri oikeustoimesta, asunnon myymisestä ja asunnon ostamisesta.

Alaikäisen edun pitää toteutua molemmissa oikeustoimissa.

Vaikka edunvalvoja voi yleensä edustaa alaikäistä asunnon myymisessä ja ostamisessa, kyseisessä kuolinpesään liittyvässä myynti-/ostotilanteessa edunvalvojan ja alaikäisen edut voivat joutua ristiriitaan keskenään. Edunvalvojan ja alaikäisen edut voivat joutua ristiriitaan keskenään esimerkiksi tilanteessa, jossa harkitaan, sidotaanko alaikäisen varat tulevaisuudessa perheen yhteiseen asuntoon. Myös asunnon ostamiseen liittyvät laina- ja panttaustilanteet voivat aiheuttaa eturistiriitoja. Tällöin tarvitaan edunvalvojan sijainen.

Jos kuolinpesässä on useita eri-ikäisiä lapsia, myös heidän etunsa voivat olla ristiriidassa keskenään.

Tällöin voidaan tarvita useampia edunvalvojan sijaisia.

Asunnon myyminen ja ostaminen edellyttävät holhousviranomaisen lupaa. Jos edunvalvojalle on määrätty edunvalvojan sijainen, luvan hakeminen on hänen tehtävänsä.

Sijaisen määräämisasian ja lupa-asian yhteydessä selvitetään myös 15 vuotta täyttäneen alaikäisen mielipide

Alaikäisen huoltaja voidaan vapauttaa edunvalvojan tehtävästä samoin kuin täysi-ikäisen edunvalvoja. Tuomioistuimen on vapautettava edunvalvoja tehtävästään, jos hän osoittautuu siihen kykenemättömäksi tai sopimattomaksi tai jos vapauttamiseen on muu erityinen syy. Edunvalvoja voidaan vapauttaa edunvalvojan tehtävästään kokonaan tai tietyiltä osin, esimerkiksi perintönä saatujen varojen osalta.

Holhousviranomainen voi tehdä käräjäoikeudelle hakemuksen edunvalvojan vapauttamiseksi ja uuden edunvalvojan määräämiseksi esimerkiksi, jos edunvalvoja on käyttänyt alaikäisen varoja omiin tai muiden henkilöiden tarpeisiin tai jos edunvalvoja on laiminlyönyt vuositilin antamisen alaikäisen lapsen omaisuuden hoidosta.

Omasta pyynnöstään alaikäisen lapsen huoltajana oleva vanhempi voidaan vapauttaa lapsensa edunvalvojan tehtävästä vain, jos siihen on erityinen syy. Erityinen syy voi olla esimerkiksi vanhemman heikentynyt terveydentila.

Alaikäisen huoltajalla ei ole oikeutta periä palkkiota edunvalvojan tehtävän hoitamisesta.

Poikkeuksellisesti edunvalvojan tehtävän hoitamisesta voi kuitenkin aiheutua huoltajalle kuluja, joista hänellä on oikeus saada korvaus alaikäisen varoista. Korvauksia voi periä ainoastaan omaisuuden tai taloudellisten asioiden hoitamisesta aiheutuneista kuluista, mutta ei kuluista, jotka aiheutuvat vanhemman tehtävistä.